BWW arvio ja haastattelu: FULL PULL, WOYZECK Teatteri Jurkassa

Ohjaus Laura Mattila
Näyttämöllä Juho Uusitalo*
Äänisuunnittelu Markus Tapio
Valo-, video- ja lavastussuunnittelu
Sami Roikola
a??*FULL PULL, WOYZECK on Juho Uusitalon taiteellinen opinnäytetyö Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelmasta.

Yksityiskohtainen, tunteita herättävä, intensiivinen.

Tätä kaikkea on Full Pull, Woyzeck! jonka näin Teatteri Jurkassa 23.1.

Teatteri Jurkan pieni teatteritila on lavastettu olohuonemaisesti. Muuttolaatikoista hohkaa valoa. Lattialla on kasa kirjoja, joissa komeilee suurmiehien nimiä: Loiri, Jussi Parviainen, Tauno Palo, Dostojevski, Stanislavski, Turkka. Turkan kirja on punainen.

Uusitalo astelee lavalle, hänellä on haalarit ja hän on heti yleisöön kontaktissa. Ennen sitä ohjaajan ääni kuuluttaa teoksen tekemisestä taustatietoja: Woyzeck oli alunperin innostanut, mutta sitten käsikirjoitusvaiheessa muuttunut puuroksi. Uusitalo imuroi ja esittelee ylpeänä vaimonsa, ohjaajan kuvaa puhelimestaan, samalla meille jutellen. Hänellä on miellyttävä Etelä-Pohjanmaan murre, Haapavedeltä kotoisin.

Full Pull, Woyzeckin pääteemana on toksinen maskuliinisuus, elämä maalaisena ja maalta tulleena sekä Uusitalon kiusatuksi tulemisen kokemukset. Traktorikisa Full Pull toimii hienona symbolina ja liittäjänä.

Esityksessä silmään pistää hyvä värisuunnittelu. On vastavärejä, oranssia ja turkoosia, monissa yksityiskohdissa ja olohuoneen tv-ruudun sininen pilvimaisemakin muuntuu oranssiksi tarvittaessa. Kun Uusitalolle tulee hulluuskohtaus valoitus muuttuu punaiseksi; yhtä punaiseksi kuin Turkan kirja.

On miellyttävää, miten Uusitalo kertoo omasta elämästään, mutta välillä itse esityksen aihe unohtuu: "Ai niin, se Woytsekki, palataampa siihen!" Toki ne kulkevat käsi kädessä, mutta niiden pallottelun seuraaminen pitää vireessä, saa keskittymään.

Käsikirjoitus on hyvä ja kieli soljuvaa, etenkin kun Uusitalo puhuu koskettavasti näyttelijyydestä sekä ihastukselle tekstaamisesta: "Hei, oot aika kiva", Uusitalo sanoo keikistellessään yleisölle.

Valosuunnittelu on väriensä lisäksi hyvä myös siltä osalta, että erilaiset valoitukset muodostavat pitkiä varjoja ja tunnelma muuttuu samantien.

Muuttolaatikoista ja muista olohuoneen yksinkertaisista härpäkkeistä saa helposti kyhättyä saunan tai vaikka jopa traktorin. Huippua!

Äänitehosteita käytetään myös mielekkäästi, kun Uusitalo esittelee kyborgi-kättään ja ampuu ympäristöönsä. Hyvin treenattu liike tehoavien äänien kanssa luo mahtavaa illuusiota!

Laura Mattila on tehnyt hyvää työtä: esityksen alussa nähdyt asiat saavat erilaisen merkityksen tai selityksen vasta esityksen lopulla ja ympyrät sulkeutuvat.

Pääsen Teatterikorkean opiskelijoiden kanssa kyselytuokioon esityksen jälkeen takahuoneeseen. Siellä istuvat ohjaaja Mattila ja näyttelijä Uusitalo suloisen, suippoisen koiran kanssa. Mattila kertoo lisää esityksen valmistamisesta:

"Ensi-ilta oli meidän olohuoneessa 2018. Käsikirjoitin kuukauden, mutta ideoita oli ollut jo kaksi vuotta aiemmin. Olemme esittäneet tätä ympäri Suomea ja toki käsikirjoitus on hieman muuttunut paikan mukaan. Esimerkiksi nyt siivottiin nimenomaan "Jurkan" lattiaa. Meillä kotona projisoinnit, jotka nyt oli tv-ruudulle tuli oikeasti meidän ikkunoihin, jotka olimme peittäneet. On ollut tosi merkityksellistä, miten tää esitys on voinut vaikuttaa ihmisiin. Esimerkiksi, kun me vietiin tää Haapavedelle, joku 70-vuotias vanhempi herra tuli esityksen jälkeen kertomaan, miten hän vasta nyt ymmärsi olleensa kiusaaja. Ja että hän aikoo puhua lapsenlapselleen siitä, miten se ei ole hyvä asia, kun kiusaa. Edelleen, kun ollaan Haapavedellä, voi kaupassa joku tulla itkien Juhon luo ja kiittää esityksestä."

"Lavallahan kaikki on vuoristorataa, ei oo helppoa. Mutta sehän on vain ihanaa!" Uusitalo pohtii näyttelijäntyötään.

"Teatteri on aina teatteria."

Artikkeli: Rosanna Liuski

Kuva: Eetu Laine